Opiskelijan blogi

Kun mietin omia ala- tai yläasteaikoja en muista käytettäneen yhteistoiminnallista pedagogiikkaa. Opetus oli perinteistä aineen opetusta, aine kerrallaan ja tunti kerrallaan. Sellainen saattaa tuntua lapsista melko yksitoikkoiselta eikä se ruoki lasten luovuutta. Yhteistoiminnallisen pedagogiikan tarkoitus onkin vähentää opettajakeskeistä opetusta ja antaa lasten toteuttaa itseään. Se tuo opetukseen vaihtelua ja monipuolisuutta. Samalla mahdollisesti myös opettajat pääsevät töihin muiden kollegojensa kanssa, mikä saattaa muuten olla melko vähäistä. Varsinkin kotitalousopettajat ovat yleensä melko sidottuja omaan luokkaansa, joten edes välitunneilla ei päästä muiden opettajien kanssa kontaktiin.

Yhteistoiminnallisessa pedagogiikassa tehdään projektiluontoisia tehtäviä, missä oppilaat saavat olla pääroolissa. Oppilaat saavat käyttää omaa luovuuttaan ja olla viemässä projektia eteenpäin. Projektit voivat olla pieniä viikon mittaisia luokan sisällä tapahtuvia tai sitten koko koulun yhteisiä vuosien mittaisia. Tärkeää on, että oppilaat itse pääsevät osallistumaan mahdollisimman paljon. Projektit voivat olla ainerajoja ylittäviä ja jopa eri luokka-asteiden välisiä. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa oppilas oppii tiedon syvemmin ja laaja-alaisemmin. Oppilaat keskustelevat ja jakavat tietoja. Oppilaat oppivat samalla vuorovaikutustaitoja ja saavat vastuuta. Mielestäni yhteistoiminnallinen pedagogiikka toimii kasvatuksen näkökulmasta erinomaisesti ja siinä samalla oppilaat oppivat miltei huomaamatta. Tällöin oppiminen on luontevaa ja mukavaa eikä väkisin puurtamista. Yhteistoiminnalliseen pedagogiikkaan tvt:n yhdistäminen antaa lisää vapauksia ja mahdollisuuden entistä laajempaan yhteistyöhön.

Orientoivassa harjoittelussa ollut Saimaa-projekti oli hyvä esimerkki yhteistoiminnallisesta oppimisesta. Toisen ja kuudennen luokan oppilaat toteuttivat yhdessä Saimaa -aiheisen kuvaamataidon projektin, minkä opettaja vielä kokosi hienoksi photostory:ksi. Kokemani mukaan oppilaat pitivät projektista ja projekti onnistui ja lähensi toisen ja kuudennen luokan oppilaita. Haluaisin itsekin päästä toteuttamaan omassa opetuksessani yhteistoiminnallista pedagogiikkaa. Koska kokemukseni yhteistoiminnallisesta pedagogiikasta rajoittuu vain tähän yhteen kokemukseen, mikä tapahtui alakoulussa, mietin, että miten tällaisen toteutus poikkeaa yläkoulussa? Onko yläkouluikäisiä vaikeampi saada motivoitua projekteihin? Mielestäni yhteistoiminnallista oppimista ei kuitenkaan tule olla liikaa. Oppilaista voi tuntua sekavalta, jos on monta yhtäaikaista projektia päällekkäin. Yksi projekti kerrallaan, joka saatetaan loppuun asti, palvelee oppilaita parhaiten.

Tvt:n käytöstä opettajan näkökulmasta minulla ei vielä ole kovin paljoa kokemusta, mutta oppilaana olen kokenut sen pääasiassa hyväksi. Ala- ja yläasteella kävimme läpi perusasiat tietokoneiden yms. laitteiden käytöstä, mutta opetuksessa yleensä ainoastaan opettaja käytti teknisiä laitteita. Ryhmätyöt yms. tehtiin perinteisellä tavalla ja PowerPoint esitykset korvattiin kalvoilla. Lukiossakin tvt:n käyttö oli melko vähäistä. Pääasiassa se oli tiedon hankkimista netistä. Nyt taas yliopistossa on tullut minulle paljon uusia juttuja; weboodi, moodle, googledocs yms. Olen kokenut ne hyvin käytännöllisinä ja arkea helpottavina ohjelmina. On myös hyvä, että niiden käyttöä opetetaan, koska tvt:n käyttö opetuksessa lisääntyy kokoajan ja varmasti jokaisen opettajan tulee osata tvt:n käytön perustaidot.

Haluaisin hyödyntää tvt:n käyttöä myös omassa opetuksessani kotitaloustunneilla. Kotitalous on oppiaineena kuitenkin melko käytännönläheinen, joten luultavasti tvt:n käyttö ei saa kovin suurta roolia tunneilla. Voisin esimerkiksi näyttää jotain ohjeita tai tekniikoita videolta tai oppilaat voisivat ottaa kuvia kotona valmistamistaan aterioista ja liittää ne yhteiseen verkkoympäristöön. Nykyään lähes kaikilla on jonkin näköiset kamerakännykät ja minusta on mukavaa, että myös oppilaat pääsevät hyödyntämään tvt:n käyttöä, eikä vain niin, että opettaja käyttää sitä. Myös tunneilla käydyt pelit vaikuttivat mukavalta tavalta oppia teoriaa.

Nykynuorille tvt:n käyttö on niin arkipäiväistä, että ns. ”tavallinen opettaminen” voi tuntua tylsältä. Haluan kuitenkin välttää sitä, että oppilaat tekisivät koulutehtäviään ainoastaan tietokoneen ääressä. Tuskin ainakaan kotitaloustunneilla on tätä vaaraa, mutta uskon, että ns. väärin käytettynä tvt:n käyttö saattaa passivoittaa oppilaita. Se tietenkin riippuu opettajasta ja siitä minkälaisia tehtäviä hän antaa. Voi olla, että jos opettaja haluaa päästä helpolla, voi hän vain passittaa oppilaat pelaamaan jotain tietokonepeliä yksinään. Tvt:n käytön tulisi mielestäni olla opetuksen helpottaja, värittäjä ja monipuolistaja, muttei opetuksen päätekijä. Kun oppilaat otetaan mukaan tvt:n käyttöön saattaa myös se tulla ongelmaksi, ettei kaikilla välttämättä ole samanlaisia valmiuksia. Jos annetaan esimerkiksi kotitehtäväksi aterian valmistus ja sen kuvaaminen, tulee varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus ottaa kuva ja laittaa se nettiin.

Lisäilen tänne tvt:n tehtäviä sitä mukaan, kun ehdin niitä tekemään!